Viljat

Ohra on happamuudelle herkkä viljelykasvi ja siksi hyvän ohrasadon tuottaminen edellyttää pellon pH-tason ylläpitämistä hyvällä tasolla. Erityisesti mallasohra on pH:n suhteen vaativa kasvi. Sen tavoite viljavuusluokka on korkea, mikä tarkoittaa, että pH on karkeilla kivennäismailla 6,8 ja savimailla 7,0. Ohralajikkeiden happamuuden sietokyvyssä on eroja, mutta karkeasti jaoteltuna kaksitahoiset ovat yleensä monitahoisia ohria arempia happamuudelle.

Vehnän pH-suositus on mallasohran tavoin karkeilla kivennäismailla 6,8 ja eloperäisillä mailla 6,4. Vähämultaisilla jäykillä savimailla vaateliaiden viljalajikkeiden pH-vaatimus on 7. pH:n tulisi olla vehnää viljeltäessä vähintään 6,5. Vehnälajikkeiden happamuuden kestävyydessä ei ole niin suuria eroja kuin ohralla.

Kaura on kevätviljoista happamuuden kestävin. Se on pH:n suhteen vaatimaton ja menestyy melko hyvin happamissakin olosuhteissa. Ravinteiden käyttökelpoisuuden kannalta pellon pH on hyvä olla 6,5. Kauran pH suositus karkeilla kivennäismailla on 6,4 ja savimailla 6,7. Riittävän korkea pH takaa ravinteiden riittävän saatavuuden, sillä happamassa maassa iso osa ravinteista ei ole kasvien käytettävissä.

Ruis on pH:n suhteen melko vaatimaton viljelykasvi.Rukiin pH-suositus on karkeilla kivennäismailla 6,4 ja savimailla 6,7. Pääravinteiden käyttökelpoisuuden kannalta pellon optimaalinen pH on yli 6. Silloin ne ovat parhaiten kasvien saatavilla. Jopa 30 % lannoitteiden ravinteista voi jäädä hyödyntämättä, jos pH on liian matala.